Yleisiä väärinkäsityksiä vuosiloma-asioissa

Lomakausi lähestyy kovaa vauhtia, ja nyt onkin sopiva aika muistuttaa muutamasta yleisestä vuosilomiin liittyvästä väärinkäsityksestä. Tämän luettuasi tiedät, miten toimia jatkossa oikein .


​​​​​​​Vuosiloman antaminen

Väite: Työntekijä ei halua pitää kaikkea vuosilomaa lomana ja pyytää loman rahana. Työnantaja voi sopia työntekijän kanssa, että loma maksetaan työntekijälle rahana.

​​​​​​​Väärin. Vuosilomalaki ei mahdollista vuosiloman maksamista rahana kuin muutamassa nimenomaisesti säädetyssä poikkeustilanteessa. Näitä poikkeustilanteita ovat

  • työsuhteen päättyminen
  • pitkä työkyvyttömyys, jonka vuoksi vuosilomaa ei saa annettua lomana lomakautta seuraavan kalenterivuoden aikana
  • työntekijä lähtee suorittamaan asepalvelusta, vapaaehtoista asepalvelusta tai siviilipalvelusta
  • työntekijällä on säästövapaata, ja työsuhde muuttuu osaaikaiseksi tai työntekijä joutuu toistaiseksi lomautetuksi.


​​​​​​​Vuosilomaa ei saa maksaa rahana muissa tapauksissa, vaikka työntekijä niin haluaisikin.


​​​​​​​Väite: Työntekijän täytyy itse huolehtia, että hän pitää vuosilomansa.

Väärin. Viime kädessä on työnantajan velvollisuus huolehtia, että vuosiloma pidetään lain sallimissa rajoissa. Jos ei vuosiloman ajankohdasta sovita, työnantaja määrää vuosiloman ajankohdan.

Väite: Vuosilomaa ei tarvitse antaa lomana niin kauan kuin työntekijä on lomautettuna tai perhevapaalla.

Väärin. Vuosiloma pitää antaa vuosilomalain mukaisesti, vaikka työntekijä olisikin lomautettuna tai perhevapaalla. Vuosilomaa ei saa ilman työntekijän suostumusta määrätä äitiys- tai isyysvapaan ajaksi, mutta jos sitä ei saada niiden vuoksi annettua lomakaudella, loma saadaan antaa kuuden kuukauden kuluessa vapaan päättymisestä. Vuosilomalaki ei estä vuosiloman antamista vanhempain- tai hoitovapaan aikana. Työnantajan ja työntekijän pitäisi sopia loman pitämisestä poissaolosta huolimatta kuten muidenkin työntekijöiden kanssa, ja viime kädessä työnantaja määrää vuosiloman ajankohdan vuosilomalain rajoissa.

Väite: Työntekijä on irtisanoutunut kuukauden irtisanomisajalla. Työnantaja voi määrätä työntekijän pitämään kaikki vuosilomat pois irtisanomisaikana niin, että vuosiloma alkaa irtisanoutumista seuraavan viikon alusta.

Väärin. Työnantaja voi määrätä työntekijän pitämään vuosiloman vain vuosilomalain rajoissa eli kesäloman 24 päivää lomakaudella 2.5. – 30.9. ja talviloman kuusi päivää 30.4. mennessä. Työnantajan on ilmoitettava työntekijälle loman ajankohdasta viimeistään kuukautta ennen loman alkamista tai jos se ei ole mahdollista, viimeistään kahta viikkoa aikaisemmin. Työnantaja ja työntekijä voivat kuitenkin yhdessä sopia, että työntekijä pitää ansaitut vuosilomansa ennen työsuhteen päättymistä. Työehtosopimusmääräykset kannattaa myös tarkistaa.

Vuosiloman kertyminen

Väite: Vuosilomaa alkaa kertyä 2,5 päivää kuukaudessa siitä päivästä lähtien, kun työsuhteessa tulee vuosi täyteen.

Väärin. Jos työsuhde on lomanmääräytymisvuoden päättyessä eli 31.3. kestänyt vuoden, kertyy koko kyseiseltä lomanmääräytymisvuodelta 2,5 päivää lomaa täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta. Jos työsuhde on päättyessään kestänyt vähintään vuoden, kertyy lomaa 2,5 päivää lomanmääräytymisvuoden alusta eli 1.4. lähtien.
Esimerkki: Työntekijä työsuhde alkoi 1.6.2019 ja päättyy 30.6.2020. Koska työsuhde on päättyessään kestänyt vähintään vuoden, työntekijälle kertyy vuosilomaa 1.6.2019 – 31.3.2020 kaksi päivää kuukaudessa ja 1.4. – 30.6.2020 2,5 päivää kuukaudessa.

Vuosilomapalkka

Väite: Osa-aikaiselle tuntipalkkaiselle työntekijälle maksetaan työsuhteen kestäessäkin lomakorvaus.

Väärin. Jos työntekijä ansaitsee vuosilomaa eli työskentelee joinain kuukausina vähintään 35 tuntia, hänelle kertyy vuosilomaa. Silloin hänelle annetaan vuosiloma ja maksetaan vuosilomapalkka kuten muillekin työntekijöille.

Kati Mattinen
lakimies
Helsingin seudun kauppakamari