Täydellistä vastuullisuutta ei ole olemassa
​​​​​​​

Teksti on julkaistu Satakunnan Kansassa yliönä 2.1.2022

Taas opin uutta. Kuulin itselleni vieraan sanan, oksymoron. Se tarkoittaa sanaparia, joka sisältää ristiriitaisen mahdottomuuden, kuten pieni kriisi tai ainoa valinta. Niin myös täydellinen vastuullisuus. Sitä ei nimittäin koskaan voi saavuttaa, mutta matkanteko on tärkeää. Joskus mustavalkoinen täydellisyyteen pyrkiminen voi jopa ohjata vaarallisesti harhaan.


Vastuullisuus on tasapainoilua. Ensimmäisenä ajattelemme luontoa, jonka kestävyys on planeettamme isoin teema. Meidän on tehtävä paljon, jotta saavutamme tavoitteen pysäyttää ilmaston lämpeneminen 1,5 asteeseen, henkilökohtaisesti ja erityisesti edustamissamme organisaatioissa. Vihreän siirtymän matkalla tarvitaan kaikki mahdollinen kehitys, teknologinen osaaminen ja välivaiheen ratkaisut, jotta päästään eteenpäin erilaisissa mittakaavoissa, pienesti, mutta myös kohteissa, joissa volyymit ja vaikutukset ovat merkittäviä, myös globaalisti.


Vastuullisuuteen kuuluu myös vastuu ihmisistä ja inhimillisyydestä. Olemme isojen haasteiden äärellä hyvinvointiyhteiskunnassamme, jossa näemme monenlaista huolta. Hyvä johtaminen on edelleenkin sitä, että lisäämme uskoa tulevaisuuteen ja samalla huolehdimme siitä, että työelämässä ei ole tilaa syrjinnälle, ihmisoikeuksien rikkomiselle tai liiallisen kuormittavuuden aiheuttamille terveyshaitoille. Jokainen meistä tarvitsee mahdollisuuden kehittää osaamistaan ja elämänhallinnan taitojaan. Työn merkitystä rakentaa oman tekemisen hahmottaminen osana jotain suurempaa. Kiireenkin keskellä järjen käyttö on sallittu, ja me pystymme itse hallitsemaan työtämme eikä häntä pääse heiluttamaan koiraa. Jämäköitä pelisääntöjä vaaditaan luomaan voittava organisaatiokulttuuri. Monimuotoisuus ja tasavertaisuus ovat teemoja, joiden eteen on tehtävä vielä paljon töitä Suomessakin. Globaalit toimintaketjut taas haastavat, kun on pyrittävä varmistamaan asioita kaukana ja reagoimaan nopeasti, kun olemme huomaamattamme joutuneet mukaan eettisesti vaikeisiin tilanteisiin.


Jotta kaikki ei olisi liian helppoa, nousee mukaan kolmioon taloudellinen vastuu. Se on sitä, että nykyiset sukupolvet eivät kuluta tulevien resursseja, mutta myös sitä, että joudumme tasapainoilemaan täydellisyyden kanssa. On lyhytnäköistä optimoida nykyhetkeä. Sen sijaan yritystemme pitää menestyä myös seuraavan kvartaalin jälkeen. Aina ei ole mahdollista heti investoida parhaaseen. Koko ajan on arvioitava, että pärjäämme kilpailussa muihin nähden nyt, mutta myös huomenna ja tulevaisuudessa. Vastuullinen sijoittaminen lisääntyy ja pääoma seuraa niitä, jotka parhaiten pystyvät nuorallatanssimaan kohti tulevaisuutta. Taloudelliseen vastuuseen kuuluu myös läpinäkyvyys ja sen vuoksi hyvä hallinto, corporate governance, on ainoa perusta, jonka päälle voi rakentaa.


Vastuullisuuden kanssa voikin helposti mennä hukkaan. Emme näe enää metsää puilta ja vaatimuksia on valtavasti. Siksi pitää pysähtyä ja miettiä, mikä on oleellista ja mihin kannattaa keskittyä. On niin inhimillistä eksyä vastuullisuuden labyrinttiin ja tulla tehneeksi sinällään hyviä asioita, pientä piperrystä, joilla ei loppujen lopuksi ole niin kovin suurta merkitystä. Vastuullisuutta onkin mitä suuremmassa määrin ymmärtää kokonaisuutta, mikä vaikuttaa mihinkin ja miten paljon. Tästä syystä käymme yritysjohtajien kanssa koko ajan keskusteluja vastuullisuuden ympärillä. Joskus kollegan lipsauttama ajatus johtaa suuren oivalluksen äärelle.


MINNA NORE

Kirjoittaja on Satakunnan kauppakamarin toimitusjohtaja, joka miettii aktiivisesti tulevaisuutta, mutta on salliva nykyisen epätäydellisyydelle.