Paras, huonoin vai molempia?

Suomen kilpailukykyyn liittyvät haasteet ovat ratkaistavissa – jos vain tahtoa löytyy.

Keskuskauppakamarin uudessa Analyysi-julkaisusarjassa suomalaiset huippuasiantuntijat tarkastelevat talouteen ja yhteiskuntaan liittyviä kysymyksiä. Sarjassaan ensimmäinen analyysi keskittyy kansainvälisten organisaatioiden näkemyksiin Suomen kilpailukyvystä. Analyysin on koonnut Keskuskauppakamarin pääekonomisti Mauri Kotamäki.


Analyysistä käy ilmi, että Suomen koulutussektori luokitellaan kansainvälisissä kilpailukykyvertailuissa yhdeksi maailman parhaista.

”Inhimillinen pääoma on Suomen tärkein kilpailuvaltti.  Maat kuitenkin kehittyvät ja Suomenkin on juostava entistä kovempaa pysyäkseen paikallaan”, Kotamäki sanoo.

OECD:n raportin mukaan korkeakoulutettujen nuorten aikuisten osuus on Suomessa OECD-keskiarvon alapuolella. Peruskoulun varassa olevien henkilöiden työllisyysaste on selvästi OECD:n keskiarvoa matalampi. Lisäksi lasten varhaiskasvatuksen osallistumisaste on matala.

”Koulutuskentällä muutoksen suunta on huolestuttava. Yhtä lailla huomiota on kiinnitettävä niihin tekijöihin, joissa Suomi menestyy, kuin niihin tekijöihin, jossa Suomi on takamatkalla. Suomalaista koulutusjärjestelmää tulee vaalia, mutta myös kehittää vastaamaan muuttuvan yhteiskunnan tarpeisiin”, Kotamäki sanoo.

Haasteita Suomella riittää muun muassa työmarkkinoilla. Erityisesti palkanmuodostuksen jäykkyys, työn tekemisen tarpeettoman huono kannustavuus ja tiukka ansiotuloverotus nähdään usein kilpailukykyä heikentävinä tekijöinä. Myös liikenneinfrastruktuurin vajavainen rahoitus heikentää Suomen sijoitusta kansainvälisissä vertailuissa.

”Positiivista on se, että kaikki kilpailukykyvertailuissa identifioidut haasteet ovat sellaisia, että niihin on olemassa ratkaisuja ja ratkaisut ovat kaiken lisäksi pitkälti omissa käsissämme. Kysymys kuuluu, että minkälaisiin päätöksiin poliittinen järjestelmämme johtaa ja millä aikavälillä uudistuksia päästään toteuttamaan”, Kotamäki sanoo.

Suomen julkistaloudelliseen vastuullisuuteen ja päätöksentekokykyyn on kiinnitetty positiivista huomiota. Toisaalta viime hallituskaudella sote-uudistuksen kariutuminen ei lisännyt uskoa järjestelmän uusiutumiskykyyn.

”Suomi ei kerännyt uskottavuuspisteitä sote-uudistuksen kariutumisesta. Myös väestön ikääntyminen ja sen luoma paine julkisen sektorin taloudelliseen kestävyyteen mainitaan systemaattisesti raporteissa. Haasteita Suomella riittää, kuten kaikilla muillakin mailla maailmassa. Yhteiskunnalle varmin tapa taantua, on elää uskossa, että kaikki on hyvin. Tulevaisuuden menestys seuraa vain jatkuvasta halusta kehittää yhteiskuntaa”, Kotamäki päättää.