Brexit – siirtymäkausi alkamassa vuonna 2020

Britanniasta tulisi eron jälkeen ns. kolmas maa, mutta siirtymäkauden ajan jatkettaisiin EU:n nykysääntöjen soveltamista lukuun ottamatta vähäisiä, erosopimuksessa yksilöityjä poikkeuksia. Näin kansalaiset ja elinkeinoelämä voisivat pehmeämmin siirtyä yhden muutoksen kautta tulevan suhteen järjestelyihin.


​​​​​​​Britannian parlamentin alahuone hyväksyi 20.12.2019 vaalivoittaja pääministeri Boris Johnsonin brexit-lainsäädännön (= erosopimuksen EU:n kanssa). Kyseessä oli lakipaketin toinen kuuleminen. Lakipaketti siirtyy seuraavaksi valiokunnan käsittelyyn ja keskustelua aiheesta jatketaan vielä tammikuun alussa 2020. Parlamentin alahuoneelle on annettu aikaa 9. tammikuuta asti hyväksyä erosopimukseen liittyvä lainsäädäntö. Sen jälkeen jää kolme viikkoa aikaa ylähuoneen ja kuningattaren hyväksynnälle. Tarkoituksena on lyödä lukkoon se, että Britannia todella eroaa EU:sta 31. tammikuuta 2020 mennessä. Tämän jälkeen on vuorossa vuoden 2020 loppuun kestävä siirtymäaika, jonka aikana Britannian ja EU:n on määrä neuvotella uusi kauppasopimus.

Erosopimuksen mukaan Britanniasta tulisi eron jälkeen ns. kolmas maa, mutta siirtymäkauden ajan jatkettaisiin EU:n nykysääntöjen soveltamista lukuun ottamatta vähäisiä, erosopimuksessa yksilöityjä poikkeuksia. Näin kansalaiset ja elinkeinoelämä voisivat pehmeämmin siirtyä yhden muutoksen kautta tulevan suhteen järjestelyihin.

Pääsääntönä on, että siirtymäkauden aikana EU:n ja Britannian kansalaisia ja oikeushenkilöitä kohdeltaisiin edelleen aivan kuin Britannia olisi yhä EU:n jäsen.

  • Britannia pysyisi EU:n sisämarkkinoilla ja tulliliitossa.
  • Britannia noudattaisi täysimääräisesti EU:n perussopimuksia, EU-lainsäädäntöä, kauppapolitiikkaa ja EU:n kansainvälisiä sopimuksia.
  • Unionin oikeus saisi Britanniassa samat oikeusvaikutukset kuin jäsenvaltioissa.
  • Komission valvontavalta, EU-tuomioistuimen tuomiovalta ja EU:n elinten ja virastojen toimivalta säilyisivät suhteessa Britanniaan ennallaan.
  • Britannian budjettivelvoitteet pysyisivät siirtymäaikana ennallaan.


Kolmantena maana Britannia jäisi kuitenkin eropäivänä pois EU:n toimielimistä, laitoksista ja virastoista. Siirtymäkauden aikana se ei enää osallistuisi EU:n päätöksentekoon.

Mikäli tulevaa suhdetta koskeville neuvotteluille tarvitaan lisää aikaa, on siirtymäkautta mahdollista pidentää kerran EU:n ja Britannian yhteisellä päätöksellä enintään 31.12.2022 asti. Pääministeri Johnson ajaa ratkaisua, jossa Britannian tuleva EU-suhde ratkaistaisiin vuoden 2020 aikana eikä lisäaikaa neuvotteluille haettaisi. Vajaan vuoden aikataulua tulevan EU-suhteen neuvottelemiselle on pidetty erittäin haasteellisena. Lisäksi Britannian pitäisi neuvotella vapaakauppasopimukset Euroopan ulkopuolisten maiden kanssa samaan aikaan EU:n lukuisten vapaakauppasopimusten lakatessa. Siten sopimuksettoman EU-eron mahdollisuus vuonna 2021 on edelleen olemassa.

Erosopimuksen ainoa tehtävä on varmistaa Britannian hallittu ero unionista. Se ei sisällä määräyksiä EU:n ja Britannian tulevasta suhteesta. Tästä syystä Britannian kanssa on neuvoteltu Eurooppa-neuvoston 17.10.2019 hyväksymä yhteinen poliittinen julistus tulevan suhteen puitteista. Julistuksessa esitetään yhteinen näkemys siitä, minkälaiselle pohjalle EU ja Britannia ovat valmiita rakentamaan tulevan suhteensa.

Julistuksen mukaan tulevasta suhteesta tulee läheinen ja laaja. Se tulee kattamaan lähes kaikki politiikka-alat, joilla yhteistyötä nykyisinkin tehdään. Kauppa- ja taloussuhteen pohjana on tavanomainen vapaakauppasopimus. Suhteen syvyys ratkeaa vasta tulevaa suhdetta koskevissa neuvotteluissa ja riippuu etenkin Britannian tulevalle suhteelle asettamista reunaehdoista. Selvää on, että yhdelläkään alalla tuleva suhde ei tule vastaamaan EU-jäsenyyttä.

kirjoittaja: johtaja Marko Silen
Helsingin seudun kauppakamari