Joko nyt pääsisimme eroon sote-palveluiden piilevästä arvonlisäverosta
Piilevä arvonlisävero rasittaa yksityisten sote-palvelujen tuottajia samaan aikaan kun julkisen puolen palvelun tuottajalla ongelmaa ei ole, mutta olisiko ratkaisu ongelmaan vihdoin mahdollinen.
Täydellisen puhdas arvonlisäverojärjestelmä ei sisällä piilevää eikä kertaantuvaa arvonlisäveroa, hyvä järjestelmä perustuu laajaan veropohjaan sekä laajaan vähennysoikeuteen. Laaja vähennysoikeus takaa vähennyksen kaikista liiketoimintaa varten tehtyihin hankintoihin sisältyvästä arvonlisäverosta ja silloin kun vähennysoikeus koskee koko hankintaketjua, kuluttajan ostaman tuotteen hintaan sisältyy veroa vain verokannan osoittama määrä. Neutraalisuus arvonlisäverotuksessa tarkoittaa sitä, että kuluttajan maksamaan hintaan sisältyy saman verran veroa siitä riippumatta, kuinka monen portaan kautta tavara tai palvelu on kulkenut, samoin kuin sitä, että keskenään kilpailevien tuotteiden hintoihin sisältyy saman verran veroa.
Suomessa käytössä olevat verokannat ovat yleinen 24 %, 14 % ja 10 % sekä niin sanottu 0-verokanta. Myynnin arvonlisäverollisuus on pääsääntö ja arvonlisäverottomuus on poikkeus.
Piilevä arvonlisävero. Verottomien tavaroiden ja palvelujen myyjällä ei ole oikeutta vähentää tai saada takaisin verottomaan myyntiinsä liittyvien hankintojen ostohintoihin sisältyvää arvonlisäveroa. Ostohintoihin sisältyvät verot jäävät tällöin verottomana myytävän tavaran tai palvelun myyjän kustannukseksi ja siten verottoman hyödykkeen hintaan sisältyy veroa piilevänä.
Mika Olli, veroasiantuntija, Helsingin seudun kauppakamari
Piilevää arvonlisäverorasitusta syntyy esimerkiksi kun arvonlisäverottomia palveluja tuottavat sosiaali- ja terveysalan yritykset hankkivat toimintaansa varten arvonlisäverollisia tavaroita, palveluja ja investointihyödykkeitä, joihin sisältyvää arvonlisäveroa ne eivät voi vähentää. Hankinnat tulevat kirjanpitoon bruttona ja otetaan huomioon myyntihinnoissa.
Piilevää arvonlisäverorasitusta syntyy myös arvonlisäverollisessa toiminnassa siltä osin kuin arvonlisäverovelvollinen hankkii tavaroita ja palveluita, joiden arvonlisäveron vähentämistä on rajoitettu (ks AVL 114§). Vähennysoikeuden rajoitukset liittyvät pääosin yksityisluonteiseen kulutukseen.
Nollaverokanta. Nollaverokannan alaista toimintaa on arvonlisäverolain 131 §:ssä tarkoitettu toiminta, esimerkiksi yleishyödyllisten yhteisöjen jäsenlehtien painosten myynti, tiettyjen vesialusten myynti sekä vientimyynti ja sellainen myynti, joka tapahtuu myyntimaasäännösten nojalla ulkomailla, mutta josta olisi vähennysoikeus, jos myynti tapahtuisi Suomessa. Koska säännöksessä mainituista myynneistä ei suoriteta arvonlisäveroa, mutta myyntiin kohdistuviin tuotantopanoshankintoihin sisältyvä arvonlisävero on kuitenkin oikeus saada palautuksena takaisin, kutsutaan näitä myyntejä ns nollaverokannan alaisiksi myynneiksi. Tällaisiin myynteihin ei siis sisälly piilevää arvonlisäveroa.
Kuntapalautus. Palautusjärjestelmä on arvonlisäverodirektiivin soveltamisalan ulkopuolinen rahoitusjärjestely valtion ja kunnan sekä valtion ja hyvinvointialueen välillä. Palautusjärjestelmästä säädetään arvonlisäverolain 130, 130 a ja 133 §:issä. Palautusjärjestelmän avulla on pyritty ratkaisemaan kunnan ja hyvinvointialueen itse tuottamien ja ulkopuolisilta ostettujen palvelujen välinen hankintaneutraalisuus.
Kunta ja hyvinvointialue voivat vähentää liiketoiminnan muodossa harjoitettavaan toimintaan liittyvien hankintojen arvonlisäveron arvonlisäverolain yleisten säännösten mukaan. Kunnalla ja hyvinvointialueella on myös laaja palautusoikeus siitä verosta, jota ne eivät voi vähentää (AVL 130 §).
Arvonlisäverolaissa on erikseen säädetty kunnan ja hyvinvointialueen oikeudesta laskennalliseen palautukseen eräistä verottomista terveydenhuollon ja sosiaalihuollon hankinnoista ja tällaisen toiminnan harjoittajalle myönnetystä tuesta (AVL 130 a §). Laskennallinen vero on 5 prosenttia palvelun tai tavaran ostohinnasta, maahan tuodun tavaran veron perusteesta taikka tuen tai avustuksen määrästä.
Euroopan unionin neuvosto on joulukuussa 2021 tehnyt ehdotuksen arvonlisäverodirektiivin muuttamiseksi sovellettavien verokantojen osalta. Ehdotus on osa EU:n yhtenäisen arvonlisäveroalueen perustamista edistävää oikeudenmukaisen verotuksen pakettia ja nämä ehdotetut vähemmän rajoittavat uudet säännöt antaisivat jäsenmaille mahdollisuuden soveltaa laajemmin verotuksen neutraliteetin periaatetta ja hyötyä alennetuista verokannoista. Vanhat säännöt perustuvat siirtymäkauden alkuperämaaperiaatteelle ja lopullinen järjestelmä perustuu määränpäämaaperiaatteelle, jolloin myyjän sijoittautumisella ei ole enää merkitystä sovellettavaan verokantaan.
Lopullisessa arvonlisäverojärjestelmässä kaikkia jäsenvaltioita rajoittaisivat samat säännöt, ja niillä olisi yhtäläinen vapaus vahvistaa omat verokantansa. Yhdenmukaistettujen ja vähemmän rajoittavien sääntöjen mukaan kaikki jäsenvaltiot voisivat soveltaa yhtä 0–5 prosenttiin alennettua verokantaa sen lisäksi, että ne voivat soveltaa kahta vähintään viiden prosentin suuruista alennettua kantaa sekä vapautusta, joka liittyy edeltävässä vaiheessa maksetun arvonlisäveron vähentämiseen.
Uusien yhdenmukaistettujen sääntöjen mukaan jäsenvaltioiden olisi myös varmistettava, että alennetut verokannat hyödyttävät lopullista kuluttajaa ja tällaisten kantojen vahvistaminen on yleisen edun tavoitteen mukaista, muutoksella vältettäisiin kilpailun vääristymistä ja yritysten kustannusten kasvua.
Ehdotetun muutoksen tavoitteilla voisi perustella syitä laajentaa verotuksen neutraalisuutta soveltamalla yhdenmukaistettuja ja vähemmän rajoittavia sääntöjä myös niihin sote-palveluiden tuottajiin, jotka eivät voi saada kuntapalautusta tai laskennallista palautusta. Terveydenhuoltojärjestelmämme rakentuu julkisten toimijoiden, yksityisten yritysten sekä järjestötaustaisten toimijoiden tuottamien sote-palveluiden varaan ja näistä vain julkisten toimijoiden piilevä arvonlisäverorasitus on poistettu kuntapalautuksella ja laskennallisella palautuksella.
Ratkaisu sote-palveluiden piilevän arvonlisäveron poistamiseksi on yksinkertainen: Muutetaan lakia siten, että yksityisiin ja järjestötaustaisiin sotepalveluiden tarjoajiin sovelletaan 0-verokantaa. Menettely osaltaan tukisi ja tehostaisi koko terveydenhuoltojärjestelmää sekä parantaisi palvelujen saatavuutta kuluttajan kannalta.
Euroopan Unionin neuvoston ehdotus: https://data.consilium.europa.eu/doc/document/ST-5335-2018-INIT/fi/pdf
Mika Olli
veroasiantuntija
Helsingin seudun kauppakamari