Hallituspartnerit Satakunta ry
Riippumaton hallituksen jäsen kannustaa ja rohkaisee juoksemaan extramailin, kun hän näkee, että kunnianhimoa on vähemmän kuin kyvykkyyttä. Hallitus näyttää kohdevalolla mittaria, johon kulloinkin on syytä keskittyä. Ja se avaa ovet ja lukot uusiin kirkkaisiin saleihin.
Johtaminen on usein totista puuhaa. Joskus tuntuu, että johtamisen hankaluudet ovat tabuja, joista ei yksinkertaisesti puhuta. Oikeasti johtaminen on vaikeaa. Kompleksista. Vuorenvalloitusmatkalle mahtuu rotkoja.
Epäilen välillä, että johtamisosaaminen on ennen kaikkea taitoa esittää piinkovaa ja viileää. Taitavat johtajat osaavat naamioida arjen katastrofit selkeään ja sujuvaan ilmaisuun, ja kuilun reunallakin he tihkuvat määrätietoista rauhaa ja varmuutta. Heillä on ikään kuin kyky pysäyttää aika ja tehdä rauhassa huolelliset siirtonsa, jotka pienellä eleellä siirtävät vuoria. He pitävät huojuvan torninkin pystyssä syntymälahjana saadulla hillityllä johtajan katsellaan.
Kokemukseni arjesta kulissien takaa on hyvin toisenlaista. Se on paljon vaivalloisempaa. Keli vie toistuvasti otteen ohjauksesta, ja toimitusjohtajana yritän mukautua joka taholla höyryäviin tarpeisiin. Arki on taiteilua taistelussa ikuista niukkuutta vastaan. Aina on pula jostain. Kun ei ole pulaa tilauksista, on haaste löytää aikaa. Jos taas on aikaa, niukkuus löytyy kassasta. Tasapainoa, ideaalia ja optimia haetaan, mutta ihan joka päivälle niitä ei tahdo löytyä. Joka päivälle kylläkin riittää esimerkiksi väärinkäsityksiä ja muutoksen mutkia oiottavaksi. Voisi helposti turhauttaa, ellei työ olisi äärimmäisen kiehtovaa. Se on inspiroivaa, koska on olemassa kirkas visio, voittava strategia ja dream team. Tai ainakin riittävän usein joku niistä.
Kuitenkin koko organisaation yhteinen menestys edellyttää, että jokainen saa hullunmyllyn keskellä sellaista johtamista kuin tarvitsee. Ei siis riitä johtaminen, joka olisi johtajalle itselleen ominaista ja synnynnäistä. Jokainen tahtoo onnistua omassa työssään. Niin siis johtajakin. Johtaminen on mitä suurimmassa määrin palveluammatti.
Tukea ja näköalaa
Kollegoideni kanssa yhdessä perustamassamme yhtiössä hallitustyöhön saatiin viime keväänä hullutettua kaksi riippumatonta jäsentä. Saimme mukaan kaksi kokenutta konkaria, monissa liemissä keitettyä piinkovaa ammattilaista. He pistävät asiat mittasuhteisiinsa. Tajuan, että en ole nähnyt vielä mitään ja että käsitykseni vaikeasta on vasta alkusoittoa. Yrityksen johtamisessa pitää nähdä vaivaa ja se kannattaa tehdä mieluummin yhdessä kuin yksin.
Hallitus katsoo helikopteriperspektiivistä yrityksen etua. Kuukaudesta toiseen se katsoo, millaista johtamista toimitusjohtaja kulloinkin tarvitsee, kun tämä sinkoilee päivän polttavien tarpeiden, vaateiden ja tunteiden ristitulessa.
Riippumaton hallituksen jäsen kannustaa ja rohkaisee juoksemaan extramailin, kun hän näkee, että kunnianhimoa on vähemmän kuin kyvykkyyttä. Hallitus näyttää kohdevalolla mittaria, johon kulloinkin on syytä keskittyä. Ja se avaa ovet ja lukot uusiin kirkkaisiin saleihin. Hallitus taputtaa olkapäälle, kun kukaan muu ei kiitä. Se pysähtyy huonojen tulosten äärelle – ei moittiakseen vaan huolehtiakseen – että löytyy keino oppia.
Johtajan tehtävänä on pitää hyvää huolta itsestään, jotta voi huolehtia tiiminsä ja koko organisaation hyvinvoinnista. Kaaoksen ja kompleksiviidakonkin keskellä vaikeinta on itsensä johtaminen. Siksi kannustankin ulkoistamaan siitä osan riippumattomalle hallitukselle. Kaikki lähtee luottamuksesta.
Valmentava ja mentoroiva hallitus on johtajalle arvokas peili ja pallotteluseinä, joka ei jätä toimitusjohtajaa heitteille oman onnensa nojaan. Hallitus on yrityksille huiman hieno instituutio. Hallitustyön arvosta soisi enemmänkin pidettävän meteliä.
Kirjoittaja on Kumppania Oy:n toimitusjohtaja